○ arann
○ bang-bang
○ casok
○ framboesa
○ gece karanlik
|
nimi Framboesa |
|
Hallitseva väri Framboesassa on musta. Kuonon alapinnalta, rinnasta, mahasta, hännästä ja jaloista löytyy vaaleanharmaata, joka on miltei valkosta. Näiden värien välissä on vihertävänkeltainen vaalea raita, joka kulkee hännästä kuonoon asti. Ruumiissa raidan mustalla puolella on epäsymmetrisiä vaaleita palloja. Kasvoissa tämä väri on erilaisina kuvioina. Myös jaloista harmaan ja mustan vaihtumiskohdassa on vaaleaa. Turkki on hieman laineikasta ja pitkää sekä soveltuu joka säähän. Silmät ovat Rosalla haaleanvihreät ja kuono sekä anturat ovat grafiitinharmaat.
Rosie on rakenteeltaan hyvin paljon mudin kaltainen. Se on pituuttaan matalampi, korkeudeltaan noin neljäkymmentäsenttinen ja rakenteeltaan melko siro. Naaraan häntä on normaalia koiran häntää melkein puolet lyhyempi ja nousee helposti kippuralle selän päälle, varsinkin, jos koirasusi on tarkkaavainen tai jännittynyt. Mielialoja kuvaa myös naaraan niskassa oleva harjas, joka nousee komeasti pystyyn nuorukaisen ollessa kiihtynyt. Rosa on treenannut harjaksen nostamista tahdonalaisestikin pystyyn ja onnistuu siinä jo melko hyvin.
Erilaista koristetta koirasudelta löytyy jos jonkinlaista. Korvista löytyy yhteensä kahdeksan rengasta, kaksi nappikorua ja molemmissa korvissa roikkuu timanttikorvakorut. Kulmista naaraalla löytyy, toisesta kolme rengasta, ja toisesta yksi tappi. Myös silmien välistä löytyy koru. Nenästä löytyy niin ikään timanttirengas. Kieli on myös lävistetty ja siinä on pieni sydämenmuotoinen koru.
Toisessa etujalassa on kaksi rannekorua, toisessa on rannekello. Toisessa takajalassa on kahteenkertaan ympäri kieputettu helminauha, kuten myös keskivartalon kohdalla. Kaulassaan Framboesa kantaa myös helminauhaa. Häntänsä tyvessä naaraalla on rengas, josta näkyy parhaiten suuri punainen rusetti. Kaikki metalliset korut ovat aitoa hopeaa.
Päässään mustaturkilla on niin ikään hopeinen tiara, jota koristaa pyöreä punertava helmi.
Framboesa ei osaa oikeastaan pelätä juuri mitään ja se aiheuttaakin nuorukaiselle usein vaarallisia paikkoja ja läheltä piti –tilanteita. Rosie on erittäin uhkarohkea, voisi jopa sanoa tyhmänrohkeaksi. Lisäksi naaras on erittäin yllytyshullu, eikä tarvita kuin sanat "Et uskalla", kun mustaturkki tekee mitä vain vähät välittämättä teon järkevyydestä ja vielä vähemmän turvallisuudesta. Jopa suurimman osan lävistyksistään on nuori seikkailija ottanut toverin yllytyksestä ja näyttämisen halusta. Kuitenkaan tämä ei ole ollut ainoa syy korujen hankkimiseen, sillä Rosie rakastaa kaikenlaista bling-blingiä, mikä ei varmasti jää huomaamatta koirasuden kimmeltelevästä olemuksesta.
Mustaturkki loukkaantuu erittäin helposti, varsinkin jos loukkaus kohdistuu sen ulkonäköön, josta naaras on erittäin tarkka, mutta antaa anteeksi vielä helpommin. Yleensä vihersilmä unohtaa nopeasti mistä on edes suuttunut tai jopa sen, että on ylipäätään ollut suuttunut jostain. Vaikka Rosien loukkaaminen on helppoa, on tämän nauramaan saaminen jos mahdollista vielä helpompaa. Asiat, mitkä tuskin muita edes hymyilyttävät, saavat koirasuden nauramaan ääneen.
Framboesa tyytyy vähään ja on iloinen pienistä asioista, kuten lintujen laulusta ja kauniista säästä. Mustaturkkia on vaikea saada kunnolla pahalle tuulelle, sillä se yritää aina löytää kaikesta mahdollimman paljon hyvää. Ja ehkä koska se ei ole tavannut moniakaan pahantahtoisia koiraeläimiä, se uskoo, ettei kukaan voi olla läpeensä paha, vaan kaikki ovat pohjimmiltaan hyviä, mutta joidenkin hyvyyden elämä on piilottanut ja se vain odottaa sitä, että joku kaivaa sen esiin.
Rosie rakastaa juttujen kertomista ja se melkein poikkeuksetta laajentelee ja paisuttelee asioita, vain sen takia, että ne kuulostaisivat paremmilta. Lisäksi naaras kertoo usein vain puolet totuudesta, sen paremman puolen tietenkin. Mutta eihän kukaan edes tahtoisi kuulla mitää julmaa, joten vihersilmä vain suojelee muiden korvia. Vaikka totuuden kaunisteleminen paremman kuuloiseksi on enemmän sääntö, kuin poikkeus, Rosie on itse kuitenkin erittäin hyväuskoinen, eikä sitä tarvitse kauaakaan vakuutella, vaan se luulee kuunkin olevan juustoa.
Hiljaa oleminen on Rosielle vaikeaa ja jos keskusteluun tulee pienikin tauko, se rupeaa puhumaan jotain joka hädin tuskin liittyy aiheeseen. "Tiiätkö, kerran mulle kävi silleen, että…." Puoletkaan näistäkään seikkailuista, mitä mustaturkki kertoo kokeneensa, eivät oikeasti ole totta, mutta välillä jopa Rosie itse uskoo kertomuksiinsa, niin tosissaan se niitä kertoo.
Asioita, mistä Framboesa pitää on tuhansittan, mutta asioita mistä se ei pidä on kovin vähän. Yksi näistä asioista on ukonilma. Se ei ollenkaan tykkää joka puolella räiskyvistä salamoista, kammottavan kuuloisesta jyrinästä tai jopa tulipalon mahdollisuudesta. Ukkosen ollessa lähistöllä muuten niin peloton Rosie hakeutuu mahdollisimman pian suojaan ja tärisee siellä kunnes ukkonen on varmasti kaukana.
Rosiella on aivan surkea nimimuisti, hyvä kun omaansa ja perheensä nimiä muistaa. Siksi se mieluummin käyttää mahdollisimman lyhyitä lempinimiä, jos tällaisia on saatavana. Jos tuttavuuden nimi on vaikea, niin se vähintään keksii mielessään mieluummin kutsumanimen, joka yleensä kuvaa vieraan ulkonäköä hyvin.
Framboesan pentuajassa ei turhia huolia ollut. Neljän hengen pentue syntyi rakastaville vanhemmille, jotka hoitivat pentuja hyvin ja varjelivat näitä maailman pahuudelta. Lapsuusaika meni mukavasti kahden siskon ja yhden veljen kanssa telmiessä, mutta Rosan mieli tahtoi aina vain kauemmas tutkimusmatkoille.
Esikoinen ollessaan Framboesa lähti ensimmäisenä pesästä, eikä kauaa Andriaanan saarella viihtynyt. Ei saaressa mitään huonoa ollut, päin vastoin se oli mitä parhain paikka asua, mutta mustaturkki kaipasi enemmän. Niinpä se erään kerran rantaan eksyessään päätti nuori seikkailija lähteä tutkimaan mannerta. Rosa olisi luultavasti hukkunut, ellei olisi sattumalta löytänyt nurinpäin ajelehtivaa venettä, jonka päälle väsynyt ja likomärkä koirasusi mielellään kiipesi.
Nälkäisen vihersilmän onneksi ei venematka kestänyt kauaakaan, vaan ohi ajanut kalastajapaatti poimi sen kyytiinsä ja kalastaja ruokki tuoreella kalalla sekä hoivasi hyvin. Rosie piristyi jälleen nopeasti ja heti maihin päästyään hypähti pakoon vanhaa ystävällistä kalastajaa, joka olisi mielellään pitänyt elämäniloisen koirasuden seuranaan yksinäisillä kalastusreissuillaan.
Kylä, johon Framboesa oli päätynyt, oli pieni ja sen kaduilla vapaana kuljeksivat kotikoirat katsoivat vastasaapunutta, niihin itseensä verrattuna varsin hassunnäköistä, koirasutta kummissaan ja tulivat tietysti heti ottamaan selvää, kuka tämä outo tulija oikein oli. Jonkin aikaa Rosien ympärille kerääntyneet koirat kyräilivät tätä alta kulmiensa, kunnes mustaturkki itse tervehti vieraita reippaasti ja esittäytyi. Koirat olivat ensin ihmeissään, he olivat jo kuvitelleet, ettei tämä kumma vierasmaalainen osannut edes puhua. Yllättävän lämpimästi vihersilmä kuitenkin vastaanotettiin ja pian Framboesa oli kuin yksi heistä. Erityisesti Rosien kanssa saman ikäisestä Lokista tuli naaraan hyvä ystävä.
Lok oli, jos edes mahdollista, vielä yllytyshullumpi ja uhkarohkeampi, kuin Rosa ja yhdessä tämä kaksikko joutui moniin vaikeuksiin. Kaverukset yllyttivät toisiaan ottamaan mahdollisimman monia lävistyksiä ja loppujen lopuksi ne päätyivät harjoittelemaan niiden tekoa toisillaan. Molemmista tuli kieltämättä ihan taitavia tarkkuutta vaativassa hommassa, eikä kummankaan lävistysmäärä jäänyt alle viidentoista. Myös muihin koruihin Rosa koki rakastumisen mantereella ja haalikin niitä mahdollisimman paljon.
Kivaa kestikin aikansa, kunnes eräänä päivänä Lok ilmoitti suruissaan, että hänen ihmisperheensä oli muuttamassa ja Lokin itsensä oli tietenkin pakko lähteä mukaan. Framboesa meinasi ehdottaa ystävälleen karkaamista, mutta tiesi, kuinka paljon Lok rakasti perhettään. Hetken Rosa mietti jo itse lähtevänsä mukaan, mutta tajusi, että mustaturkin itsensäkin oli kova ikävä omaa perhettään. Niinpä Rosie sanoi näkemiin ystävälleen, joka sitten suuntasi uuteen kotiin pois pienestä kalastajakylästä.
Kauaa ei Rosie ilman Lokin seuraa viihtynyt enää mantereella, joten suunta oli pian kohti kotosaarta. Niinpä mustaturkki pestautui saman vanhan kalastajan laivaan, jonka kyydillä oli mantereelle tullutkin ja joka otti vihersilmän mielellään matkatoveriksi. Merimatka sujui viihtyisästi ja kun paatti sitten ohitti Andriaanan rannikon, Framboesa hyppäsi kyydistä ja ui lyhyen matkan maihin.
○
Maailma voisi vaikka kuuseen suksia - 14.10.2010 - 17.12.2010 - Kreivitär
Rosie rantautui Andriaanan kupeessa sijaitsevalle pienelle saarelle, jossa tapasi Kreivitär-nimisen saksanpaimenkoiran. Koirat sanailivat siinä jonkin aikaa ja kävi selväksi, ettei Kreivitär ollut kovinkaan innostunut rusettihännän seurasta. Naaraat onnistuivat jopa kehittämään riidan siitä, että pitikö Rosie Kreivittärestä vai ei. Riita päättyi tiarapään vaikenemiseen ja rotukoiran poistumiseen saarelta.
○
Water! Y U no warm? - 25.11.2010 - 27.3.2011 - Mérit Arotuuli
Kun Framboesa oli jonkin aikaa jo oleskellut synnyinsaarellansa se päätyi takaisin hiekkarannalle, johon sen seuraksi tuli kojoottikoira nimeltään Arotuuli. Naaraat juttelivat mukavia jonkin aikaa ja Rosie kertoi Arotuulelle hieman saaresta. Jonkin aikaa siinä keskusteltuaan, lähti koirasusi jatkamaan matkaansa.
○
I will always return - 28.12.2010 - 27.2.2011 - Niara
Hiekkarannalta Rosie päätyi seuraavaksi Befalasin purolle, jossa tapasi Niaran. Nuoret juttelivat niitä näitä ja Rosie sai tietää, että Edera on vallannut kylän itselleen. Niinpä Framboesa päätti lähteä tarkastamaan, oliko kylässä kaikki kunnossa.
○
Oma maa mansikka, vadelma tai karhunvatukka - 6.3.2011 - 19.4.2012 - Morango, Amoreira, Cayden
Kylään päästyään ei rusettihäntä törmännytkään tiukkaan vartioon ja täydelliseen häväistykseen, vaan yllätyksekseen tapasi ensin siskonsa Morangon, jonka kanssa ehti vaihtaa hieman kuulumisia. Pian myös toinen sisko, Amoreira, liittyi seuraan. Siskokolmikko päätti pistää bileet pystyyn ja jokainen keräsi kaikenlaista hyvää naposteltavaa. Kesken kaiken paikalle kuitenkin tuli vartiokaartiin kuuluva Cayden, joka koetti nuorikoita häätää. Morangon tuomat kummat sienet olivat saaneet Amon ja Moranin hieman sekaisin, eivätkä he olisikaan tahtoneet lähteä. Lopulta Caydenin ottaessa voimakeinot käyttöön, luikkivat siskokset karkuun kylästä ja erkanivat sitten omille teilleen.
○
Oravajahdissa - 27.3.2011 - 6.4.2012 - Sobek
Muutaman päivän Rosie fiilisteli kotisaarensa tunnelmia yksinään. Djalan nurmikentällä koirasusi törmäsi Sobiksi esittäytyneeseen hurmaavaan urokseen, jonka kanssa jutteli ja pyydysti ruokaakin. Arvoituksia kertoillen kaksikko päätyi halailemaan ja vaihtelemaan suukkoja.
○
Oravajahdissa K18 - 6.4.2012 - ? - Sobek
kesken...
|
vanhemmat
Canela & Arar
|
ystävät |
- Pelaaja: Swildy, swildy(at)wippies.fi
- Pelipaikka: Andriaana