Bang-Bang

nimi Bang-Bang
nimen tarkoitus tulee pistoolin äänestä
ristimänimi Nemesis
laji/rotu koira/dobermanni
ikä 3 vuotta
sukupuoli naaras
lauma Djala, neuvonantaja
ryhmittymät -

ulkonäkö

Bang-Bang on pääväriltään musta. Punaruskeita kuvioita löytyy naaraalta naamasta, kainalosta toiseen, selän kautta, ulottuvana ylhäältä ja alhaalta levenevänä rinkulana, takajalkojen välistä sekä kaikista jaloista. Karvapeite on lyhyt ja sileä, eikä naaras tämän takia tule toimeen vähänkään kylmemmillä alueilla. Karva on yleensä aina huolitellun siisti ja vaikka se on helppohoitoinen, ei Bang usein luista siitä huolehtimisesta. Nyttemmin turkin huolittelu on jäänyt, sillä koiralla on mukamas tärkeämpääkin ajateltavaa. Naaraan silmät ovat keltaiset ja niiden katse on ehkä hieman luihu. Lisäksi koiran korvat ovat typistetyt ja myös häntä on vain lyhyt töpö.

Rakenteeltaan Bang-Bang vastaa muuten melko hyvin peruskuvaa dobermannista. Se on varsin kookas ja lihaksiakin löytyy kiitettävästi. Voimaakin dobermannilta löytyy ja mustaturkki pitää hyvin puolensa hyviäkin vastustajia vastaan. Naaraan voimakasta niskaa halkoo neljä ohutta, mutta selvästi erottuvaa arpea, jotka ovat seurausta jostain ihan pentuajan kahakasta. Ohut arpi löytyy myös oikeasta kyljestä ja on seurausta Squidin kanssa käydystä kamppailusta. Sivullaan töpöhäntä kantaa miekkaa, enemmän vain olemuksensa vahvikkeena, ei niinkään käyttöön. Huolimatta siitä, että miekka on harvoin käytössä, on Bang suhteellisen taitava käyttämään astettaan. Miekassa on teräosan lisäksi kahvassa keihäsmäinen piikki, joten miekan kumpiakin päitä voi tarvittaessa käyttää.

Aseen huotra on kiinni kolmessa kapeassa piikkivyössä ja sen saa irti tarvittaessa. Samoja vöitä löytyy myös mustaturkin kaulalta ja vasemmasta etujalasta, kummastakin samat kolme kappaletta. Vöiden lisäksi on myös miekan huotrassa rivi lyhyitä, mutta teräviä piikkejä. Toisella puolella huotraa on kolme metallirinkulaa, jolla huotran voi kiinnittää vöissä oleviin pieniin koukkuihin.

luonne

Varsinkin ensitapaamisella Bang-Bang yrittää olla mahdollisimman tyyni sekä hillitty ja saattaa vaikuttaa jopa kylmältä. Tätä se ei todellakaan oikeasti ole, vaan tunteet usein suorastaan riehuvat naaraan sisällä. Mustaturkki on kuitenkin oppinut hillitsemään itsensä niin hyvin, ettei tätä yleensä kuitenkaan ulospäin juurikaan huomaa. Kuitenkaan naaras ei koskaan ole koskaan osannut hallita hillittömän nopeasti ja palavasti ihastumistaan, joskus jopa suoraa päätä rakastumista.

Ystävällisellä sekä itsevarmalla käytöksellä ja hyvällä huumorintajulla on erittäin helppo tehdä Bang-Bangiin vaikutus. Harvemmin keltasilmä kuitenkaan koskaan paljastaa tunteitaan niiden kohteelle pelätessään tulevansa torjutuksi. Sen sijaan se ennemmin vain ajattelee ihastustaan koko ajan ja tämän kohdatessaan yrittää olla puheliaampi ja vitsikkäämpi kuin yleensä ja tällä käytöksellä tekee itsensä aika hölmön oloiseksi hölöttäessään jotain omiaan suurimmaksi osaksi turhista asioista ja vain puhumisen vuoksi.

Bi-seksuaalisuutensa kanssa mustaturkki on melkolailla sinut, eikä siis enää säikähdä, vaikka tuntisikin vetoa johonkin oman sukupuoliseen. Menneisyytensä tapahtumien takia ei keltasilmä enää luota uroksiin niinkään, joten se nykyään iskee silmänsä mieluummin omaa sukupuoltaan oleviin. Vaikka dobermanni on hyväksynyt tämän puolen itsessään juurikaan siedä huomauttelua tai naureskelua asiasta. Lisäksi täytyy olla hyvin hyvä ystävä, että Bang edes kertoo suuntautumisestaan, silloinkin hämillään ja arasti, jälleen peläten hylkäämistä sen takia.

Kiintymyksen lisäksi Bang-Bang viha on voimakasta. Naaras ei voi sietää pienempien sortamista tai heikompien alistamista ja puolustaa näitä usein pyytämättäkin. Siitä, että joku yrittää sitä auttaa ilman avunpyyntöä, ei dobermanni katso kovinkaan hyvällä, vaan ajattelee, että auttaja pitää naarasta heikkona ja ettei se pärjää yksin, vaikka toinen auttaisikin ihan hyvää hyvyyttään. Lisäksi dobermanni on erittäin pitkävihainen ja saattaa mennä monta vuotta anteeksipyynnöstä, ennenkuin se edes alkaa antaa anteeksi, jos sitä on kovasti loukattu. Keltasilmän loukkaamiseen ei kuitenkaan riitä pari pahaa sanaa, vaan pitää olla ihan oikeasti tehdä joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Anteeksipyyntö on Bangille itselleen erittäin vaikea paikka ja harvemmin sen ylpeys estää sitä nöyrtymästä. Sille erittäin tärkeiden ystävyyssuhteiden puolesta se on kuitenkin valmis uhraamaan periaatteensa ja myöntämään olleensa väärässä. Suurimmaksi osaksi mustaturkki kuitenkin uppiniskaisesti kieltäytyy nöyrtymästä. Sanat ‘olen pahoillani’ ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta yllättävän vaikeita sanoa.

Hylkäämisen ja syrjäytymisen lisäksi ei Bang-Bang juurikaan pelkää mitään. Normaali itsesuojeluvaisto dobermannilta kuitenkin löytyy ja se osaa olla tarpeeksi varovainen, niin ettei joudu vaikeuksiin. Ainoa käsin kosketettava asia, mitä mustaturkki kammoaa on käärmeet. Se on kuullut aivan tarpeeksi kauhutarinoita koirista, jotka ovat kuolleet tuskaisen kuoleman jouduttuaan käärmeen puremaksi. Itse se ei ole edes nähnyt koskaan mitään matoa isompaa elävää luikertelijaa, mutta silti sitä kammotaa ajatus käärmeistä. Valmiiksi kuolleina ei näistä matelijoista ole mitään haittaa, vaan naaras jopa popsii niitä mielellään.

Erilaisuus on Bangin mielestä hyvä, eikä se koskaan arvioi lajitoveriaan rodun, lajin, sukupuolen tahi minkään muukaan perusteella, vaan yrittää aina perustaa mielipiteensä kanssaeläjistä niiden luonteisiin. Tosin toisia dobermanneja kohtaan Bang-Bang tuntee jonkinlaista hengenheimolaisuutta ja jos sen pitäisi valita vaikka dobermannin ja suden väliltä, se menisi mieluummin juttelemaan oman rotuiselleen. Tämä ei tietenkään tarkoita, että naaras mitään roturasismia harjoittaisi, mutta tuntee silti olonsa kotoisammaksi ‘omiensa joukossa’.

Dobermanni on erittäin penturakas ja tykkää katsella pentujen leikkimistä. Osittain se on kuitenkin vaikeaa, sillä naaras ei voi olla ajattelematta "tuon ikäisiä minunkin pentuni olisivat, olisikohan minun pojallani yhtä utelias luonne, olisiko minun tyttäreni yhtä prinsessamainen" jne. Usein Bang kuitenkin onnistuu tukahduttamaan nämäkin tunteet ja pystyy iloitsemaan pentujen kanssa. Omista pennuista haave kummittelee aina taustalla, mutta mustaturkki uskoo, ettei se koskaan tule perustamaan enää perhettä. Sillä oli jo yksi mahdollisuus, mutta sekin meni pilalle.

Mistään uskonnosta ei keltasilmä koskaan ole piitannut. Se on kuitenkin jalat-maassa-tyyppiä, eikä oikein osaa kuvitella mitään, mitä ei omin silmin näe. Naaraasta on vaikea kuvitella, että jotkut tosiaan tuhlaavat elämänsä palvomalla jotakin ehkä olemassa olevaa hallitsijaa. Silti se ei tuomitse tiukalla kädellä eri asioihin uskovia koiraeläimiä, vaan on ennemminkin kiinnostunut eri näkökulmista elämään.

Turhasta tappamisesta ei Bang-Bang kuitenkaan pidä, oli se sitten uskonnon, tai muuten vaan, nimissä tehtyä. Itsekin se pyrkii vain saalistamaan nälkäänsä, ei koskaan turhaan. Toisten koiraeläinten surmaamista Bang kuitenkin vastustaa aina ja ei edes ymmärrä miksi ihmeessä kukaan haluaisi tappaa lajitoverinsa. Miekkaakin dobermanni kantaa vain varmuuden vuoksi, eikä käytä sitä koskaan metsästykseen tai harvemmin tappelussakaan.

menneisyys

Bang-Bang sai syntyessään nimen Nemesis, koska sen kasvattaja oli niin mielikuvitukseton, että antoi kaikille kasvateilleen nimet suoraan sen kummempia ajattelematta kreikkalaisesta mytologiasta. Nemesis kuitenkin oli kostonjumalattaren nimi ja kasvattaja toivoikin nimen olevan enne. Nimittäin syntyessään Nemesis oli arka ja heikko pentu.

Kasvettuaan ei nuorukainen viihtynyt lainkaan kennelissä, jossa se hädin tuskin näki ulkomaailmaa. Tämä oli otollinen hetki tutustua Kerberokseen, Nemesistä pari vuotta vanhempaan ja paljon enemmän maailmaa nähneeseen urokseen. Kerberos kertoi naaraalle tarinoita ulkomaailmasta ja paransi sen itseluottamusta. Jossain vaiheessa sitten Kerberos ja Nemesis päättivät karata yhdessä. Kerberoksella oli jokin hieno suunnitelma, joka ei koskaan oikein auennut Nemesikselle, jonka rooli pakenemisessa oli vain juokseminen. Mutta dobermannit pääsivät kuin pääsivätkin onnellisesti vapauteen.

Siitä alkoi uusi elämä molemmille koirille. Aluksi noin vuoden ikäisellä Nemesiksellä ja parivuotiaalla Kerberoksella oli lieviä vaikeuksia löytää ruokaa ja muutenkin selvitä. Aika kuitenkin kului ja dobermannit oppivat selviämään omillaan. Ajan kuluessa muuttui myöskin Nemesiksen ja Kerberoksen suhde ystävyydestä rakkaudeksi. Se oli aikaa, jolloin molemmat olivat niin onnellisia, kuin vain voi olla.

Mutta mikään ei kestä ikuisesti. Nemesiksen ja Kerberoksen onni loppui suurin piirtein sillä hetkellä, kun Kerberos oli jossain missä lie ruuanhakureissulla ja Nemesis hengaili kaduilla yksin. Paikalle sattui harhaileva katukoirauros. Jonkin aikaa kaksi koiraa keskustelivat niitä näitä ja Nemesis piti tästä vieraasta koko ajan vähemmän. Lopulta keskustelu päättyi siihen, että tämä vieras uros raiskasi Nemesiksen.

Tapahtuneen jälkeen narttu ei pitkään aikaan antanut edes Kerberoksen koskea itseensä, mutta ei kyennyt kertomaan puolisolleen totuutta. Lopulta kun Nemesis alkoi vihdoin päästä tapahtumasta yli, huomasi se olevansa raskaana. Eikä mennyt kauaakaan, kun Kerberoskin huomasi Nemesiksen kasvavan mahan. Ja ai että sitä uroksen onnea. Nemesis toivoi koko sydämestään, että pennut tosiaan olisivat Kerberoksen, mutta silti koko ajan pieni ääni sen päässä kaihersi epäilystä mieleen.

Kun pennut lopulta syntyivät, oli täysin selvää, etteivät ne olleet puhtaita dobermanneja. Kerberos luonnollisesti luuli, että Nemesis oli tätä pettänyt ja suuttui silmittömästi. Naaras yritti kyynelet silmissään selittää kohtaamistaan kujakoiran kanssa, mutta Kerberos ei enää siinä vaiheessa uskonut. Lopulta uros otti pennut mukaansa ja häipyi. Nemesis ei jälkeläisiään sen jälkeen nähnyt.

Kun Kerberos sitten palasi hieman lauhtuneena, kertoi vanhempi dobermanni heidän juttunsa olevan ohi.
Sillä hetkellä Nemesiksestä tuntui kuin elämä olisi loppunut. Naaras ei ollut koskaan joutunut selviytymään yksin ja nyt siitä tuntui erittäin yksinäiseltä ja hylätyltä. Dobermannin oli kuitenkin karaistava itsensä ja ponnisteltava jaloilleen. Ensimmäisenä Nemesis lupasi itselleen, ettei enää koskaan rakastuisi kehenkään.

Kerberoksen lähdön jälkeen oli naaraan olo kovin turta, eikä se enää välittänyt niin tarkkaan vältellä ihmisiä. Kadulta harhailemasta Nemesiksen toimitti joku ihminen löytöeläinkotiin. Mutta koiran kasvattanut kenneli oli mennyt konkurssiin ja joutunut lopettamaan toimintansa, joten ei dobermanni voinut palata entisille omistajilleen. Löytöeläinkodista mustaturkki päätyi poliisikoiraksi. Aika poliisien palveluksessa ei ollut Nemesikselle mitenkään mukavaa aikaa, mutta se oppi paljon ihmisistä ja näiden aseista. Oppipa naaras matkimaan pyssyn ääntä niin hyvin, että sitä ruvettiin kutsumaan Bang-Bangiksi. Lopulta keltasilmä melkein unohti alkuperäisen nimensä, eikä vieläkään sitä mielellään muistele mieleen tulevien muistojen takia. Toisten koirien kanssa ei Bang ollut kovinkaan paljon kontakteissa. Jotenkin elämä tuntui menettäneen hohtonsa.

Lopulta tapaaminen vanhan saksanpaimenkoiran kanssa herätti mustaturkin horroksestaan. Vangittuna oleminen ei ollut koskaan tuntunut dobermannista mukavalta, mutta vasta keskustelu saksanpaimenkoiran kanssa havahdutti naaraan tajuamaan, että sillä oli vielä koko elämä edessään. Vanhalta paimenkoiralta Bang-Bang kuuli myös ensimmäisen kerran Andriaanasta, mutta silloin ei mustaturkilta liiemmin saarelle ajatuksia liiennyt.

Päälimmäisenä naaraan mielessä oli karkaaminen, joka se toteuttikin pian, tosin erittäin paljon yksinkertaisemmalla tavalla kuin taannoin Kerberoksen kanssa. Tällä kertaa koira nimittäin vain yksinkertaisesti juoksi omistajansa luota heti silmän vältettyä.
Nyt jälleen uuden elämän aloittaessaan päätti Bang-Bang varautua epämiellyttäviin tuttavuuksiin hankkimalla kunnon aseen. Koska koirana ei Bang olisi pystynyt ihailemiaan tuliaseita käyttämään, oli sen tyydyttävä miekkaan, jonka se sai eräältä koiramaailman asekauppiaalta. Miekan mukana dobermanni sai myös kehoa koristavat vyöt. Naaras opetteli käyttämään uutta asettaan ja treenasi itseään aina vain parempaan kuntoon.

Jonkin aikaa kului taas koiran vain keskittyen elossa pysymiseen kaupungin ja luonnon vaaroissa. Erään kerran Bang-Bang eksyi meren rantaan ja jäi sinne joksikin aikaa. Siinä rannikolla oleillessaan ja elellessään dobermanni muisti mitä saksanpaimenkoira oli kertonut Andriaanasta ja sen mielessä alkoi itää ajatus lähtemisestä tutustumaan tähän saareen keskellä ei mitään. Siellä se saisi aloittaa elämänsä ilman menneisyyden haamuja todenteolla.

Niinpä dobermanni lähti uimalla yrittämään meren ylitystä. Oli koiran onni, että se oli niin hyvässä kunnossa, sillä merimatka oli rankka. Bang-Bang selvisi siitä hengissä ja päätyi kuin päätyikin Andriaanan saarelle.

Pelit

○ Pelastakaa neito pulasta! - 23.6.2010 - 3.7.2010 - Squid, Lumière
Kauaa ei Bang-Bang ehtinyt lepäämään merimatkastaan, kun se heräsi kivunkiljaisuun. Auttamishaluinen rotukoira riensi tietenkin heti paikalle ja löysi hiekkarannalta Squidin pieksämässä avutonta Lumièrea. Jonkin aikaa Bang ja Squid sitten tappelivat, ennenkuin susi suostui lähtemään.

○ Dobermanni rupesi mielellään hoivaamaan loukkantunutta ruutuotsaa. Lumière parani pikkuhiljaa, mutta oli pitkän aikaa liikuntakyvytön. Bang-Bang kierteli ympäriinsä etsimässä ruokaa ja tietoa saaresta.

○ Näetkö miten kaikki on muuttunut - 26.7.2010 - 27.10.2010 - Hekla
Ederan kartanolla vieraillessaan töpöhäntä törmäsi djalalaiseen nuoreen suteen, Heklaan, joka kertoilikin saaresta ja sai Bangin kiinnostumaan Djalasta. Naaraat päätyivät myös juttelemaan dobermannin suosikkiaiheesta, tuliaseista ja vanhempi selittelikin niiden toimintaa toiselle.

○ Pimeys saa pääsi sekaisin - 8.9.2010 - 28.11.2010 - Morango, Lumière
Kartanolta lähdettyään Bang ryhtyi etsimään Djalan johtajakaksikkoa ruoanhankkimisen lomassa. Tietenkään rotukoira ei suojattiaan unohtanut, vaan pysyi paljon myös tämän luona. Erään kerran metsästämästä palatessaan oli Lumière saanut seurakseen Morango-nimisen hieman kärttyisän puolisuden. Valo ei selvästikään ollut vieraan seurasta innoissaan, mutta Bang ei pistänyt pahakseen juttutuokiota.

○ Oma alue kullan kallis - 27.10.2010 - 6.12.2010 - Yelenha, Serenha, Lumière
Kun Lumière vihdoin pääsi liikkeelle, lähtivät toverukset yhdessä etsimään Djalan johtajattaria. Löytyivätpä nämä vihdoin ja ilman sen kummempia tapahtumia koirat liittyivät Djalan riveihin.

○ Minne tahansa kuljetkin, olet siellä. - 16.10.2010 - 7.4.2011 - Faris, Lumière
Tuoreet djalalaiset vaeltelivat jälleen ympäriinsä ja päätyivät yhteisten alueiden kalliolle, joiden luota kohtasivat Faris-nimisen uroksen. Lumière oli älyttömän kiinnostunut tutkimaan luolastoja ja keskustelu uuden tuttavuuden kanssa jäikin hieman vähäiseksi, kun Bang yritti pysyä suojattinsa perässä. Jonkin ajan luolatutkimisen jälkeen Valo kyllästyi ja ryntäsi jälleen eteenpäin, eikä Bangillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin seurata, vaikka tutustuminen Farikseen olikin jäänyt vähän vähänlaiseksi.

○ Älkää ampuko pianistia - 7.5.2011 - 29.11.2011 - Dianthus, Lumière
Hiekkarannalla aikaa viettäessään saapui naaraskaksikon seuraksi carmislainen uros, Dianthus. Koirat juttelivat aluksi niitä näitä, kunnes puhe kääntyi Lahkoon ja paljastui että Dianthus kuului Puolenkuun klaaniin. Niin ikään selvisi, että Valo oli jossain vaiheessa kääntynyt lahkolaiseksi ja uroksen käydessä turhan uhkaavaksi, Lumière pinkaisi pakoon jättäen hämmentyneen Bangin selvittämään asioita Dianthusin kanssa.

○ Egonnostatusta - 20.3.2011 - 21.9.2011 - Yelenha, Serenha
Ilman Lumièrea Bangin oli oli melko yksinäinen, joten oli mukavaa törmätä tuttuihin naamoihin, Djalan johtajakaksikkoon. Koirat metsästivät itselleen hirven ja Bang kohosi arvoasteikossa neuvonantajaksi.

○ Virkaanastujaiset YP - 8.4.2011 - 9.4.2011
Djalan laumakokouksessa muiden lauman asioiden ohella Bang-Bangin uusi virka esiteltiin muullekin laumalle.

○ No oli jo aikakin - 2.10.2011 - 30.11.2011 - Remu
Yhteisten alueiden kallioilla Bang törmäsi afuelilaiseen Remuun, jonka kanssa jutteli jonkin aikaa ennen kuin lähti jatkamaan matkojaan.

○ Vartijan vapaailta - 7.12.2011 - 10.5.2012 - Peuko
Djalan hiekkarannalla Bang-Bang tutustui ederalaiseen suteen, Peukoon, joka dobermannin ihmeeksi kantoi mukanaan aivan ihka-aitoa haulikkoa. Aseiden lisäksi kaksikko puhui myös hieman Ederan toimintatavoista ja lopulta päätti lähteä yhdessä metsästämään.

○ Kaarnalla kastetta - 10.5.2012 - ? - Peuko
Kaksikko matkasi hiekkarannalta Djalan lehtimetsään... kesken...